hyvaa iltaa ja kaunista huomenta.

Ilta vaipumassa mailleen Zanzibarilla ja reissun viimeista iltaa vietetaan. Reppu taytetty tarinoilla ja akkuja ladattu. Pieni riipiva haikeus kuitenkin puskee pintaan.

Blogin kirjottaminen hieman jaanyt. Kerrottavaa on enemman kuin pystyy sanoilla kertomaan. Yritetaan kuitenkin.

 

Viimeiset 2.5 viikkoa vietimme paratiisisaarella Zanzibarilla, joka on osa Tansanian valtakuntaa. Aktiivipallojen suunnitelmat saaren kokonaisvaltaisesta koluamisesta hieman jaivat, koska Paje vei sydamen. Ranta, aurinko, hyvaa ja halpaa ruokaa. Monen pahkailyn jalkeen milloin lahdetaan, vietimme viimeiset viikot ottaen rauhallisesti heijastellen kokemuksia Afrikassa ja orientoituen Suomeen paluuseen.

Ennen Zanzibaria tyttojen tiet erkanivat hetkeksi, mutta vain hetkeksi. E kavi sanomassa Swazimaalle moi, M ja I nauttiessa Mosambikissa, Vilanculosissa auringosta ja muutamassa nelijalkaisesta kaverista. Tiet veivat yhteen Etela-Afrikassa ja rakkauspakkaukset olivat onnellisia jalleen.

Mosambikissa rannat olivat uskomattomia ja maa taynna tulevia pikku-bisnesmiehia. Eurooppalaisina olimme hyvin tietavaisia, tai meidan olisi ainakin pitanyt olla. Islannin rahan arvo olisi pitanyt tietaa, onhan se kuitenkin Eurooppaa.

 

Mutta itse asiaan takaisin. Viimeinen ilta ja tytot laittoivat ranttaliksi. Kaikkia reissaamisen paasaantoja uhmaten, kavimme syomassa paikallisessa ravintolassa alku- ja paaruuat. Ruoka oli hyvaa, mutta seura viela parempaa. Tyttojen symbioosi on paattymassa ja kolme muskettisoturia siirtyvat nyt elamassa eri reiteille. Zulu-Pulu paasee tyon makuun samointein, Zumba-Leijona ja Mojito-Poro ottavat ilon irti Lontoon lentokentasta.

Sanat loppuu. Kokemus. Afrikka. "Tunteaksesi Afrikan, sinun pitaa sita rakastaa". Nuff said.

Naemme Suomessa.

 

Ihanat cappucinot

Zulu-Pulu I, Zumba-Leijona M ja Mojito-Poro E