Hola!

Paluu sivistyksen (ja pitsan) pariin on tapahtunut!

Meille haluttiin tarjota rural experience eli vapaasti suomeksi käännettynä ns. Puska-kokemus. Miten se käytännössä toimii:
1) Sovi tapaaminen ohjaavan tutorin kanssa monelta, missä ja miten.  Ole ajoissa paikalla ja odota 30min, että tapaamisen kolmas osapuoli ilmestyy paikalle. Sovitaan järjestelyistä.

2) Sovittuna päivänä ilmestytään bussiasemalle sovittuun aikaan ja pidatellään bussia sen aikaa, että ohjaava tutor ehtii paikalle

3) Matkustetaan keskelle ei mitään ja neuvottelujen jälkeen otetaan jonkinsortin maasturi ja jatketaan matkaa keskemmälle ei-mitään.

4) Saavutaan perille ja vietetään viikko laatuaikaa katollisessa pikku sairaalassa paikassa nimeltä Chikuni (paikan nimi selvisi kunnolla vasta perille saapuessa... huonosta muistista rikastuu mielikuvitus ja kekseliäisyys)

Viikko oli LOISTAVA! Kokemuksena täysi kymmenen ja opettavana kokemuksena vielä parempi.
Päästiin seuraamaan vierestä miten toimii kehitysyhteistyö, vapaaehtoistyö, yhteisöjen kouluttaminen ja miten rakkaus ihmisiin ja tähän työhön auttaa jaksamaan byrokratian yli.

Kiitämme:
- Ihania uusia ihmisiä
- Hyvää ruokaa (tuoretta leipää klo 8!)
- Levollista tunnelmaa
- Hyvää työympäristöä

Kiitämme kokemuksen kannalta:
- Sammakoita suihkussa
- Muhkuraista tietä ja semisti pehmustettuja penkkejä (kiitos peppupehmusteet omasta takaa!! En ota kantaa M:n puolesta )
- Tovereita Ilpoa+ monia sukulaisia (torakoita), joiden kanssa jaoimme huoneen (eivät kiivenneet sänkyyn, UUJAAH!)

Ainut asia, mistä emme kiitä:
- Maailman epämukavin sänky (muovi-nirskin-narskin-ohut-patja )

Chikuni oli hieno paikka, jonka kaltaisessa mahdollisesti tulevaisuudessa olisi hauska työskennellä. Parasta antia kuitenkin koko reissulta olivat Dr. Chris ja hänen ihastuttava vaimonsa Betty, jotka adoptoivat meidät sambialaisiksi tyttärikseen <3 Have you ever met such lovely people?

Ja koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten asiaa n. 17 000 sanan edestä.


OPD- Out patient Department

Ahaa-elämys+ rehellinen turisti.  Siis täällä me ollaan.


Sairaalan sisäpiha

Maisemaa paikalliselta padolta

Out reach- matkustamista (eli keskeltä ei mitään keskemmälle ei mitään keskelle aivan täysin ei mitään). Toimii myös toimistona ja taukotilana.


Van Gogh:maista inspiraatiota matkalta työpisteeseen


Yhteisö-kouluttamista. Koko vuodelle on tehty aikataulu, jossa tiettyissa paikoissa vieraillaan kerran kuussa ja tarjotaan paikallisille koulutusta rokotuksista, HIV:sta, AIDS:sta ja monesta muusta. Kaikki materiaali on autossa mukana poytia ja tuoleja myoten. Koulutus alkaa hoitajien esittelylla (tassa kohtaa valkoisten tyttojen tonga sai raikuvat aplodit), koulutuksella senkertaisesta aiheesta ja taman jalkeen alkaa itse kaytonta eli rokottaminen/laakkeiden jako yms.


Rokottaminen ei ole kivaa rokotettavalle.



Puuteri-huoneeseen tutustumista ( käytäntö: reikä lattiassa ja paljon kärpäsiä, mutta ainakin seinät suojaa! Kukaan ei halua havaita valkoista takamusta keskella heinikkoa)


Ammattillinen lähestymistapa (työnkuva: ota lasten paino)


Oikeasti ammatillinen lähestymistapa (työnkuva: lämpötila+kirjaaminen)


Lääkkeiden jakoa


Kehitysyhteistyö-ylläreitä (Varastosta 30 vuoden takaa; kaikki kayttokelpoinen paasi kayttoon)

Kehitysapua: 2. Maailmansodan jälkeinen anestesia-laite, valmiina käyttöön! Roger that!

Tilasiko joku ambulanssin? (haha! no ei!) Jonkinsortin ammuja sairaalan paaovella.

Betty and Chris a.k.a Meryl Streep and Robert  Redford from Out of Africa (Thank you so much!) <3

 

Kotimatkalla oltiin Leijonakuningas-tunnelmissa.

Savanni nukahtaa, mutta vain hetkeksi.

p.s. Sambia oppii paljon jääkiekosta paljon tänä viikonloppuna!!! Hyvä Suomi!!

Ihanat leijonat

M&E