Maisemaa reippailulta

Reippailija

Matkalaiset

I ylittaa jokea paikalliseen tyyliin

 

ei pysty, jaksa, kesta hitaita yhteyksia. anteeksi. lisaa tulossa. nyt Boliviassa, Potosissa. Taalla menossa karnevaalit :P

4 paivaa ja 3 yota myohemmin takaisin Cuzcossa )en o edelleenkaan varma miten se kirjotetaan.

Saavuttiin siis Cuzcoon 21 tunnin bussimatkan jalkeen. Vasymys paino matkalaisia, joten maisemat meni hieman ohi nukkuessa. Cuzcossa paatettiin sitten laittaa topinaks. Varattiin reissu samantien Macchu Picchulle ja koska haluttiin hieman haastetta otettiin pakettimatka nimelta Inka Jungle ts. kavellaan Macchu Picchulle viidakon kautta eri aktiviteettien kera.

29. paiva klo 6 oli lahto. Ajateltiin rauhallisesti 4000m autolla n. 3 tunnin ajan ja sielta pyorilla alas. Matkaa kertyi 54km. JEI!  Poyrailyn jalkeen oli lounas ja sielta jatkettiin white water raftingiin ts. kumiveneella koskenlaskua. Fiilis oli mahtava ja lihakset muistutti vasta myohemmin. Ekaa paivaa ei kuitenkaan siina kohtaa laitettu viela pakettiin, vaan kaveltiin n.4km ylamakea paikallisen perheen taloon vuorilla, jonne jaatiin sitten yoks.

Toisena paivana lahettiin kavelemaan. Ohjeistusta ennen reissua oli saatu, etta kaikki kantaa omat tavaransa, joten minimit mukaan. Matkaa kertyi n. 20km sina paivana, sillanylitykneen paikallisella tavalla. Maisemat oli henkeasalpaavat. Tamakin ¨himourheilija¨ onnistui pysymaan vauhdissa mukana ja nauttimaan reissusta. Matkalla pysahdyttiin syomaan, keskella viidakkoa taasen ja rentouduttiin kuumissa lahteissa. Viimein saavuttiin pieneen Santa Teresan kylaan, jonne jaatiin yoksi.

Kolmantena paivana lahettiin heti aamusta vaijeriliukuilemaan. Hullua liukua ilmassa, ku maa vilistaa alla. Adrenaliini oli huipussaan ja poskilihakset kipeina hymyilysta. Vaijeriliun jalkeen oli vuorossa jalleen lounas ja sitten kaveltiin taasen. Kaveltiin rautatiekiskoja pitkin sateessa. Sade oli onneks lamminta. Saavuttiin melkein paatepisteeseen Aguas Calientesiin, kyla joka elaa Macchu Picchun turvin. Piti kayda siellakin kurkkaamassa paikalliset kuumat lahteet, jotka olivat hienommissa maisemissa, mutta kuitenkin vahemman hieno kuin aikaisemmat. Aikasin nukkumaan ja viimeista paivaa odotellessa.

 4. paiva ja vihdoin viimein: Macchu Picchu!!! Klo 4 ylos, ulos ja lenkille. Jatkettiin reissun vaatimalla linjalla: 1782 kiviporrasta ylos. Kuten aikaisempinakin paivina ak. jai mieluusti viimeiseksi ja tuli omaa tahtiaan ylospain. Macchu Picchu on uskomaton. Saa suosi, aurinko paistoi ja opas oli mita parhain. Kierreltiin raunioissa, lounastauko ja Waynapicchua ylos kiipeamaan (niin kuin ne aikaisemmat portaat ei olis ollu tarpeeks!!). Vaiva palkittiin ja Waynapicchulta naki koko Macchu Picchun ja 360 asteen kierroksen koko alueesta. Istuttiin meidan porukassa ja nautittiin. Sadepilvien kertyessa taivaalle lahettiin viipottaan alas, ennen varsinaista sadetta. Kviportaat= mucho liukasta sateella.

Koko reissu oli uskomaton ja meilla oli hyva porukka kasssa: 4 aussipoikaa, 1 etela-korealainen nainen ja tietysti ak. I&E. (I on huomattavan paljon paremmassa kunnossa). Nyt ollaan viela Cuzcossa, mutta huomenna klo 23 paikallista aikaa lahetaan taas busseilemaan kohti Boliviaa.

Ja ast... Otin kamerat mukaan, et sais kuvia alaitettua, mut ei onnaa ei. Ei toimi. Laitan heti ku loydan paremman koneen.

 

Hasta luego!!

I&E

hyvaa huomenta!

klo on 5.30 Perussa, Limassa ja uni loppu jo.

Saavuttiin eilen tanne I kanssa seikkailun jalkeen. Hki-Vantaa-lentokentalla maihinnousukortit vietiin pois ja huonoina uutisina sanottiin, ettei paasta reissuun, koska viisumit puuttuu. Siina KLM:n palvelupisteelle ja puhelimet laulamaan, etta eihan taa homma voi nain menna. Tunnin osottamisen jalkeen, saatiin anteekspyynto ja lupa nousuun. Tytot on juossu ja kovaa koko lentokentan halki, silla koneeseen lastaaminen oli jo alkanu.

Lennettiin tanne Amsterdamin kautta ja kaytiin vahan kurkkailemassa 4tunnin vaihtoaikana Alankomaita. Odotus oli suht kivuton, lahinna paassa jyskytti vaan ajatus, etta paastiin tanne.

Amsterdamista- Lomaan lento kesti rapiat 12h. Lento meni lahinna ak:n osalta nukkuessa, valilla suunniteltiin reissua ja sitten taas nukkumaan. TUlipa katsottua Smurffot-elokuva kans. Aivotoiminnan kannalta hyva vaihtoehto.

Nyt ollaan siis Limassa, Perun paakaupungissa ja taalla on mukavat 23 lamminta ja kosteaa. Hiukseni ovat jalleen kiharat.

Matka jatkuu tanaan Suomen suurlahestyn kautta Cuscoon bussilla, jossa tullaan nailla nakymin olemaan ainakin 5paivaa. Tsekataan Macchu Picchu samalla. Cuscosta vaihdetaan maata Boliviaan ja sielta jossain kohtaa hipsitaan takas Peruunn, Ecuadoriin ja Kolumbiaan.

2,5 kk edessa, Can´t wait!!

Asenteella ja terveella jarjella:

E

hyvaa iltaa ja kaunista huomenta.

Ilta vaipumassa mailleen Zanzibarilla ja reissun viimeista iltaa vietetaan. Reppu taytetty tarinoilla ja akkuja ladattu. Pieni riipiva haikeus kuitenkin puskee pintaan.

Blogin kirjottaminen hieman jaanyt. Kerrottavaa on enemman kuin pystyy sanoilla kertomaan. Yritetaan kuitenkin.

 

Viimeiset 2.5 viikkoa vietimme paratiisisaarella Zanzibarilla, joka on osa Tansanian valtakuntaa. Aktiivipallojen suunnitelmat saaren kokonaisvaltaisesta koluamisesta hieman jaivat, koska Paje vei sydamen. Ranta, aurinko, hyvaa ja halpaa ruokaa. Monen pahkailyn jalkeen milloin lahdetaan, vietimme viimeiset viikot ottaen rauhallisesti heijastellen kokemuksia Afrikassa ja orientoituen Suomeen paluuseen.

Ennen Zanzibaria tyttojen tiet erkanivat hetkeksi, mutta vain hetkeksi. E kavi sanomassa Swazimaalle moi, M ja I nauttiessa Mosambikissa, Vilanculosissa auringosta ja muutamassa nelijalkaisesta kaverista. Tiet veivat yhteen Etela-Afrikassa ja rakkauspakkaukset olivat onnellisia jalleen.

Mosambikissa rannat olivat uskomattomia ja maa taynna tulevia pikku-bisnesmiehia. Eurooppalaisina olimme hyvin tietavaisia, tai meidan olisi ainakin pitanyt olla. Islannin rahan arvo olisi pitanyt tietaa, onhan se kuitenkin Eurooppaa.

 

Mutta itse asiaan takaisin. Viimeinen ilta ja tytot laittoivat ranttaliksi. Kaikkia reissaamisen paasaantoja uhmaten, kavimme syomassa paikallisessa ravintolassa alku- ja paaruuat. Ruoka oli hyvaa, mutta seura viela parempaa. Tyttojen symbioosi on paattymassa ja kolme muskettisoturia siirtyvat nyt elamassa eri reiteille. Zulu-Pulu paasee tyon makuun samointein, Zumba-Leijona ja Mojito-Poro ottavat ilon irti Lontoon lentokentasta.

Sanat loppuu. Kokemus. Afrikka. "Tunteaksesi Afrikan, sinun pitaa sita rakastaa". Nuff said.

Naemme Suomessa.

 

Ihanat cappucinot

Zulu-Pulu I, Zumba-Leijona M ja Mojito-Poro E

 hej!

aika menee nopeasti kun on hauskaa ja internetin ihmeellinen valtatie täällä päin maailmaa... no, ei aina ole niin kummoinen. Uusia sanankäänteitä oppii nopeasti ja eri kielillä kun rakkaudella kirjoitettu sähköpostiviesti katoaa cyberavaruuteen.

Joten silläkin riskillä, että netti kosahtaa nyt, kertausta edelliseen.

Etelä-Afrikka kohteli meitä hyvin, vaikka talvi painoi sielläkin päälle. Läheisyys lämmitti edelleen ja M:n talvimakuupussi :)

Etelä-Afrikasta  otimme suunnaksi Mosambikin auringon, lämmön ja rantojen toivossa. Emmekä pettyneet! Ensimmäinen etappi Tofo ja onnelliset rantaleijonat. Elämässä tapahtuu ihmeellisiä käänteitä ja tällä reissulla mitä pidemmälle mennään ja mitä lähemmäksi tulee kotiinpaluu, sitä enemmän huomaa oppineensa itsestään ihmisenä. Ympäristö ja tilanteet voivat muuttua, mutta itsensä kanssa pitää aina tulla toimeen. 

Tiivistelmä tähän asti tapahtuneesta. Sambia oli hyvä, Namibiassa kokattiin hyvää ruokaa bonarina hiekkaa hiuksissa, Etelä-Afrikka oli mielenkiintoinen ja iso ja Mosambik on kaunis.

ja sitten parhaaseen osioon. Kertausta edelliseen kuvien muodossa:

Image oli kaveri Sambiassa. Rakkaudella luetut lehdet.

Namibiassa, Windhoekissa pääsi ottamaan aurinkoa. Jippii!

Swakopmund ja pro-hiekkalautailijat. (Koira halusi esitellä parempaa puoltaan)

 

Reissua vielä jäljellä vajaa kuukausi, joten älkös olko murheisia! Kotimaani ompi Suomi ja kaikki tiet vievät sinne (sori, Rooma on niin last season).

 

Kolme muskettisoturianne

I, M &E