Maisemaa reippailulta

Reippailija

Matkalaiset

I ylittaa jokea paikalliseen tyyliin

ei pysty, jaksa, kesta hitaita yhteyksia. anteeksi. lisaa tulossa. nyt Boliviassa, Potosissa. Taalla menossa karnevaalit :P

Saavuttiin siis Cuzcoon 21 tunnin bussimatkan jalkeen. Vasymys paino matkalaisia, joten maisemat meni hieman ohi nukkuessa. Cuzcossa paatettiin sitten laittaa topinaks. Varattiin reissu samantien Macchu Picchulle ja koska haluttiin hieman haastetta otettiin pakettimatka nimelta Inka Jungle ts. kavellaan Macchu Picchulle viidakon kautta eri aktiviteettien kera.

29. paiva klo 6 oli lahto. Ajateltiin rauhallisesti 4000m autolla n. 3 tunnin ajan ja sielta pyorilla alas. Matkaa kertyi 54km. JEI!  Poyrailyn jalkeen oli lounas ja sielta jatkettiin white water raftingiin ts. kumiveneella koskenlaskua. Fiilis oli mahtava ja lihakset muistutti vasta myohemmin. Ekaa paivaa ei kuitenkaan siina kohtaa laitettu viela pakettiin, vaan kaveltiin n.4km ylamakea paikallisen perheen taloon vuorilla, jonne jaatiin sitten yoks.

Toisena paivana lahettiin kavelemaan. Ohjeistusta ennen reissua oli saatu, etta kaikki kantaa omat tavaransa, joten minimit mukaan. Matkaa kertyi n. 20km sina paivana, sillanylitykneen paikallisella tavalla. Maisemat oli henkeasalpaavat. Tamakin ¨himourheilija¨ onnistui pysymaan vauhdissa mukana ja nauttimaan reissusta. Matkalla pysahdyttiin syomaan, keskella viidakkoa taasen ja rentouduttiin kuumissa lahteissa. Viimein saavuttiin pieneen Santa Teresan kylaan, jonne jaatiin yoksi.

Kolmantena paivana lahettiin heti aamusta vaijeriliukuilemaan. Hullua liukua ilmassa, ku maa vilistaa alla. Adrenaliini oli huipussaan ja poskilihakset kipeina hymyilysta. Vaijeriliun jalkeen oli vuorossa jalleen lounas ja sitten kaveltiin taasen. Kaveltiin rautatiekiskoja pitkin sateessa. Sade oli onneks lamminta. Saavuttiin melkein paatepisteeseen Aguas Calientesiin, kyla joka elaa Macchu Picchun turvin. Piti kayda siellakin kurkkaamassa paikalliset kuumat lahteet, jotka olivat hienommissa maisemissa, mutta kuitenkin vahemman hieno kuin aikaisemmat. Aikasin nukkumaan ja viimeista paivaa odotellessa.

 4. paiva ja vihdoin viimein: Macchu Picchu!!! Klo 4 ylos, ulos ja lenkille. Jatkettiin reissun vaatimalla linjalla: 1782 kiviporrasta ylos. Kuten aikaisempinakin paivina ak. jai mieluusti viimeiseksi ja tuli omaa tahtiaan ylospain. Macchu Picchu on uskomaton. Saa suosi, aurinko paistoi ja opas oli mita parhain. Kierreltiin raunioissa, lounastauko ja Waynapicchua ylos kiipeamaan (niin kuin ne aikaisemmat portaat ei olis ollu tarpeeks!!). Vaiva palkittiin ja Waynapicchulta naki koko Macchu Picchun ja 360 asteen kierroksen koko alueesta. Istuttiin meidan porukassa ja nautittiin. Sadepilvien kertyessa taivaalle lahettiin viipottaan alas, ennen varsinaista sadetta. Kviportaat= mucho liukasta sateella.

Koko reissu oli uskomaton ja meilla oli hyva porukka kasssa: 4 aussipoikaa, 1 etela-korealainen nainen ja tietysti ak. I&E. (I on huomattavan paljon paremmassa kunnossa). Nyt ollaan viela Cuzcossa, mutta huomenna klo 23 paikallista aikaa lahetaan taas busseilemaan kohti Boliviaa.

Ja ast... Otin kamerat mukaan, et sais kuvia alaitettua, mut ei onnaa ei. Ei toimi. Laitan heti ku loydan paremman koneen.

Hasta luego!!

I&E

klo on 5.30 Perussa, Limassa ja uni loppu jo.

Saavuttiin eilen tanne I kanssa seikkailun jalkeen. Hki-Vantaa-lentokentalla maihinnousukortit vietiin pois ja huonoina uutisina sanottiin, ettei paasta reissuun, koska viisumit puuttuu. Siina KLM:n palvelupisteelle ja puhelimet laulamaan, etta eihan taa homma voi nain menna. Tunnin osottamisen jalkeen, saatiin anteekspyynto ja lupa nousuun. Tytot on juossu ja kovaa koko lentokentan halki, silla koneeseen lastaaminen oli jo alkanu.

Lennettiin tanne Amsterdamin kautta ja kaytiin vahan kurkkailemassa 4tunnin vaihtoaikana Alankomaita. Odotus oli suht kivuton, lahinna paassa jyskytti vaan ajatus, etta paastiin tanne.

Amsterdamista- Lomaan lento kesti rapiat 12h. Lento meni lahinna ak:n osalta nukkuessa, valilla suunniteltiin reissua ja sitten taas nukkumaan. TUlipa katsottua Smurffot-elokuva kans. Aivotoiminnan kannalta hyva vaihtoehto.

Nyt ollaan siis Limassa, Perun paakaupungissa ja taalla on mukavat 23 lamminta ja kosteaa. Hiukseni ovat jalleen kiharat.

Matka jatkuu tanaan Suomen suurlahestyn kautta Cuscoon bussilla, jossa tullaan nailla nakymin olemaan ainakin 5paivaa. Tsekataan Macchu Picchu samalla. Cuscosta vaihdetaan maata Boliviaan ja sielta jossain kohtaa hipsitaan takas Peruunn, Ecuadoriin ja Kolumbiaan.

2,5 kk edessa, Can´t wait!!

Asenteella ja terveella jarjella:

E

Ilta vaipumassa mailleen Zanzibarilla ja reissun viimeista iltaa vietetaan. Reppu taytetty tarinoilla ja akkuja ladattu. Pieni riipiva haikeus kuitenkin puskee pintaan.

Blogin kirjottaminen hieman jaanyt. Kerrottavaa on enemman kuin pystyy sanoilla kertomaan. Yritetaan kuitenkin.

Viimeiset 2.5 viikkoa vietimme paratiisisaarella Zanzibarilla, joka on osa Tansanian valtakuntaa. Aktiivipallojen suunnitelmat saaren kokonaisvaltaisesta koluamisesta hieman jaivat, koska Paje vei sydamen. Ranta, aurinko, hyvaa ja halpaa ruokaa. Monen pahkailyn jalkeen milloin lahdetaan, vietimme viimeiset viikot ottaen rauhallisesti heijastellen kokemuksia Afrikassa ja orientoituen Suomeen paluuseen.

Ennen Zanzibaria tyttojen tiet erkanivat hetkeksi, mutta vain hetkeksi. E kavi sanomassa Swazimaalle moi, M ja I nauttiessa Mosambikissa, Vilanculosissa auringosta ja muutamassa nelijalkaisesta kaverista. Tiet veivat yhteen Etela-Afrikassa ja rakkauspakkaukset olivat onnellisia jalleen.

Mosambikissa rannat olivat uskomattomia ja maa taynna tulevia pikku-bisnesmiehia. Eurooppalaisina olimme hyvin tietavaisia, tai meidan olisi ainakin pitanyt olla. Islannin rahan arvo olisi pitanyt tietaa, onhan se kuitenkin Eurooppaa.

Mutta itse asiaan takaisin. Viimeinen ilta ja tytot laittoivat ranttaliksi. Kaikkia reissaamisen paasaantoja uhmaten, kavimme syomassa paikallisessa ravintolassa alku- ja paaruuat. Ruoka oli hyvaa, mutta seura viela parempaa. Tyttojen symbioosi on paattymassa ja kolme muskettisoturia siirtyvat nyt elamassa eri reiteille. Zulu-Pulu paasee tyon makuun samointein, Zumba-Leijona ja Mojito-Poro ottavat ilon irti Lontoon lentokentasta.

Sanat loppuu. Kokemus. Afrikka. "Tunteaksesi Afrikan, sinun pitaa sita rakastaa". Nuff said.

Naemme Suomessa.

Ihanat cappucinot

Zulu-Pulu I, Zumba-Leijona M ja Mojito-Poro E

aika menee nopeasti kun on hauskaa ja internetin ihmeellinen valtatie täällä päin maailmaa... no, ei aina ole niin kummoinen. Uusia sanankäänteitä oppii nopeasti ja eri kielillä kun rakkaudella kirjoitettu sähköpostiviesti katoaa cyberavaruuteen.

Joten silläkin riskillä, että netti kosahtaa nyt, kertausta edelliseen.

Etelä-Afrikka kohteli meitä hyvin, vaikka talvi painoi sielläkin päälle. Läheisyys lämmitti edelleen ja M:n talvimakuupussi :)

Etelä-Afrikasta  otimme suunnaksi Mosambikin auringon, lämmön ja rantojen toivossa. Emmekä pettyneet! Ensimmäinen etappi Tofo ja onnelliset rantaleijonat. Elämässä tapahtuu ihmeellisiä käänteitä ja tällä reissulla mitä pidemmälle mennään ja mitä lähemmäksi tulee kotiinpaluu, sitä enemmän huomaa oppineensa itsestään ihmisenä. Ympäristö ja tilanteet voivat muuttua, mutta itsensä kanssa pitää aina tulla toimeen. 

Tiivistelmä tähän asti tapahtuneesta. Sambia oli hyvä, Namibiassa kokattiin hyvää ruokaa bonarina hiekkaa hiuksissa, Etelä-Afrikka oli mielenkiintoinen ja iso ja Mosambik on kaunis.

ja sitten parhaaseen osioon. Kertausta edelliseen kuvien muodossa:

Image oli kaveri Sambiassa. Rakkaudella luetut lehdet.

Namibiassa, Windhoekissa pääsi ottamaan aurinkoa. Jippii!

Swakopmund ja pro-hiekkalautailijat. (Koira halusi esitellä parempaa puoltaan)

Reissua vielä jäljellä vajaa kuukausi, joten älkös olko murheisia! Kotimaani ompi Suomi ja kaikki tiet vievät sinne (sori, Rooma on niin last season).

Kolme muskettisoturianne

I, M &E

Ilta vaipumassamailleen, mutta te aamuihmiset kuitenkin vasta paasette lukasemaan huomenna, joten ennakointia. Paivan uusi sana terveydenhuollossa.

Tytot on talla hetkella Etela-Afrikassa kauniissa satamakaupungissa, jossa ihania rantoja ja arkkitehtuuria ja ah... paitsi yksi mutta: taalla sataa. Paljon. Liikaa. It is not funny any more! Positiivisella mielella mennaan ja laheisyys lammittaa :)

Lahdettiin Sambiasta reilu viikko sitten perjantaina ja oli kylla haikeat fiilikset. Tahdottiin lahtea kaikessa hiljasuudessa ilman sen kummallisempia laksiaisia ja moi-moit sanottiin rakkaimmille ja kiitos-viesti jatettiin ilmotustaululle.

Matka Namibiaan oli lahes sarkakuvamaisen hilpea. Kaksi lentoa ja molemmista melkein myohastyttiin. Miten siina onnistuimme, ei kukaan tieda. Opimme taman: liikenne Afrikassa on aina myohassa, mutta lennot etuajassa.

Saavuttiin perjai-iltana Namibian paakaupunkiin Windhoekiin ja niin saapui 1/3 matkatavaroista. M voitti arvonnassa ja sai lainailla tavaroitaan kahdelle muulle matkalaiselle. Mut ei midist! Oli hetken aikaa kevyempi kantamus ja vahemman kipeat hartiat :D

Windhoekista kerrotaan paaaaljon pelottavia tarinoita (kaikki lapsille lahes sopivia, joten kukaan ei traumatisoitunu... ainakaan pahasti). Paapointtina: ota mukaasi kaupungille vain se mita kannat paallasi eli vaatteet. Nekin olisi hyva jattaa ehka majotukseen, mutta muutama alaston valkonen nainen saattais herattaa hienoista hamminkia. Nautimme, olimme, lepasimme ja orientoiduimme tulevaan. Windhoek on kaunis ja hiljainen, ei naa menomimmit kauaa paikallaan jaksanu olla ja viikonlopun jalkeen lahettiin jo seuraavaan paikkaan: Swakopmund!!

Rakkautta ensisilmayksella. Nautimme, olimme ja kokkasimme. Ruoka oli hyvaa, aktiviteetit loistavia ja poppoo Mojito-Poro, Zumba-Leijona ja Zulu-Pulu nauttivat kipeista lihaksista nauramisen jaljilta.

Kaytiin hiekkalautailemassa ja alastultiin jokainen tyylillaan. Maanlaheinen E tykkasi kieria hiekassa, M etti tasapainoa ensimmaista kertaa laudalla ja I veti puoli-ammattilaisena pointsit himaan. HIekka oli lamminta ja sita loytyi viela paivia reissun jalkeen ties mista.

Namibia-visiitti jai kuitenkin lyhyeksi, silla suuri ja mahtava Neuv... eikun Etela-Afrikka kutsui ja mehan vastasimme. 42 tuntia bussissa Cape Townin kautta Port Elizabethiin. Peppulihaksemme ovat nyt terasta.

Juhannus ollaan vietetty taalla PE:ssa ja huomenna matka jatkuu Capeen. Kanasoppaa (itsetehtya!) syoty kolme paivaa, M oppi surffaamaan vaikeimmissa olosuhteissa (taalla on hieman kylma ja M maksoi!? siita, etta paasi kylmaan veteen. hulluutta vai neroutta...? jokainen paattakoon itse)

E harjoitteli diplomaattista sanojenkayttoa sateiden jaljilta ja I on yhta hymya. Tasapaino on kaikki kaikessa.

Lyhyesta edelleen virsi kaunis: Elama on ja voi hyvin, sateesta ja kylmasta huolimatta. E aikoo terrorisoida M ja I kompimalla kylmine jalkoineen tyttojen sankyihin. mwhahahaha... Hulluutta on monenlaista.

Jeespoks ja niinkuin jokaisen hyvan tarinan paatteeksi visualisoidaan hieman.

SA in and Out!

Afrikkalais-suomalais Disney-piirrettynne

Zulu-Pulu (I), Zumba-Leijona (M) ja Mojito-Poro (E)

Arvoitus on vihdoin ratkennut!

Namibia, Swakopmund. Koori kasassa ja kamera vinossa

Laituri oli sentaan suora

The happiest man in Africa, ne suomalaistytot lahtee!! no ei, E saatto meijat lentokentalle ja ehka tirahti kyynel... mut mtn ei myonneta!!

Seikkailu Sambiassa on vaipumassa mailleen ja takana on hienoja hetkiä, naurua, ei itkua (mitään ei ainakaan myönnetä) ja niitä asioita, joihin sanat ei riitä.

Allekirjoittanut on seilannut ns. usvaisissa vesissä muutamat päivät Sambiasta lähdön seurauksena, mutta onnekseni seurakseni on siunaantunut ihminen, jolla on sisäistä intuitiota ja ymmärtämystä.

Joten M, tämä tulee pelkästään rakkaudella ja kiitoksella. Ah, ihka ensimmäinen julkinen rakkauskirjeeni (ja arvaa monta kertaa piti yrittää?!).

M, tultiin tänne out of nowhere

ja no freaking idea who you were

mutta tässä sitä ollaan

enemmän kun koskaan

tunnet mut ehkä paremmin kuin minä itseni

oot ollu vierellä KAIKESSA

on naurettu

mut yhtäkään riitaa en o nähny

tän huonon runon päätteeksi

haluan kiittää sua

mentiin minne tahansa

oot siinä

ja pysyt siinä

(sulta ei enää kysytä)

teit muhun jäljen,

joka ei lähde kulumallakaan

joten, hei sinä rakkauspakkaus

kiitos

kaikesta

oot läsnä, tässä hetkessä

ja mukana

menin minne tahansa,

koska

meillä on aina Sambia (Paris is so last season)

remember:

We will never grow old.

Me jatkamme seikkailua perjantaina kohti Namibiaa kolmen seurueessa. Uusi perhe <3 ja uudet seikkailut. Tällaista tänään. Huomenna keksitään taas muuta.

Poikkeuksellisesti

E

Bussi. Täynnä.

Lilongwe Natural Sanctuary vierailijoille ohjeet. Muistakaa ei mitään puskahippaa!!

Ystävän halailua sallittua ja jopa suotavaa (kaikissa tilanteissa. ONE LOVE!)

Bongaa hyeena (me ponjattiin! Ja se ol ainakiin NÄÄÄÄÄÄÄÄIIIIN iso …. ja ruma.)

Ok, edellinen oli helppo, ni laitetaan haastetta: Bongaa Kroko :D

Taivas varjele! Mikä sieltä tulee, sieltä tulee MAAA-lariaaa. Hihi.

Hellurei ja hellät tunteet. Elämä on ja voi hyvin ja nyt kuumehöyryissä (joka nyt jo kyllä selätetty ja taltutettu) on hyvä palata lomamuistoihin Malawille.

Reissun ensimmäisestä osiosta saittekin jo lukea ja koitetaan nyt pitää loppuosa yhtä ytimekkäänä (Demi-lehden vinkki numero 3: miten tehdä blogistasi mielenkiintoinen :)

Vietettiin Lilongwessa, Malawin pääkaupungissa yksi päivä tutustuen suuren cityn meininkiin ja kaupungista löytyivät molemmat ääripäät. Kaaottisesta marketista suureen ostoskeskukseen kaupungin läpi virtaavan joen varrella pyykkiä peseviin ihmisiin. Lusakaan verrattuna Lilongwe oli kuitenkin hyvin rauhallinen. Olosta pääsi nauttimaan.

Kaksi yötä Lilongwessa ja ohoi, we go! Päämääränä Nkhata Bay. Bussiasemalle ajoissa, muutama kyynärpää taktiikka ja peppu tukevasta tuolilla. Matka kesti rattoisat n.9tuntia vaihtevalla matkustajamäärällä. M ryhtyi enkeliksi ja otti huostaansa (syliinsä) pienen pojan, jolle istumapaikkaa ei irronnut.

Saapuminen Nkhata Bayhin ja what can you say...

Paratiisi löydetty. E ryhtyy eläkeläiseks valmistumisen jälkeen ja muuttaa sinne.

Kirkas vesi, aurinko, hyvää ruokaa ja opiskelijaystävälliset hinnat (shoppailla saa ja voi, mutta siihen kyllä menee enemmän kanssa rahaa. Hihi) Ensimmäiset 5 päivää vietettiin Mayoka Village-nimisessä paikassa, joka oli kallioille rakennettu lomakylä. Oma mökki parvekkeella ja aamulla ensimmäinen näkymä on maisema Lake Malawin yli. Kaikki mahdolliset yksisarvisuudet otsassa unohtu.

Käytiin veneilemässä, snorklaamassa, kalliohyppimässä ja sukeltamassa. E:n sydän jäi veden alle, M pääsi poikkeuksena vahvistamaan säännön veden alle.

Kaks vikaa päivää Malawilla vaihdettiin majoitusta Isoon Siniseen (Big Blue Star). Hiljainen ja mukava paikka, jonka baarista paras näkymä niemen yli.

Paluu… blaa blaa… mä mitään jaksa kertoa tai kirjottaa, ku ei pysty, kattokaa kuvia (kaikella rakkaudella!):

Gift- räätälimme Lilongwesta

Kaya Papaya- ravintola, Nkhata Bay

Mayoka Villagen auringonottopaikka

MJ kävi ottamassa aurinkoa

M:n kannanotto ja yllätyshyökkäys E:n aurinkorasvan käyttämättömyyteen

Näkymä mökin terassilta

Laitteiden tarkistamista ennen veden alle menemistä

Kanootteja!

taas yksi kiväärimies.

Matkaseuralainen menomatkalla Malawiin.

Hieman haikeissa tunnelmissa täällä päässä, mutta hyvin innostuneina uutta odotellessa. 5 yötä ja uusi lento odottaa.

Muistamme myös neiti V, jonka vuosipäivä sattuu samalle päivälle :)

Ruoka on hyvää, elämä voi hyvin ja pelkkää rakkautta.

Rakkauden alawilaiset

M&E

Uus loma ja uudet kujeet.

Jaksettiin viettaa kolme kokonaista paivaa Lusakassa ennenkun matkakarpanen puras taas ja eikun menoks, talla kertaa visiitti naapuriin. Suhteita on hyva pitaa ylla rakkaan naapurin kanssa, kuten me suomalaiset talla hetkella hyvin tiedamme. Rakkautta vain jne.

Matkaan lahdettiin pimealla klo 4 maissa aamuyolla ja sovittu taksi ei tietenkaan ilmestynyt, joten paras tapa saada toinen taksi on menna herattamaan nukkuva taksikuski kadun varteen parkkeeratusta autostaan. Bussimatka tanne oli kokemus, joka jaksaa nyt jo naurattaa, mutta huumorintaju oli koetuksella.

Bussi oli TAYTEEN pakattu ja tilaa oli juuri ja juuri oman hanurin verran. Onneksi omaamme kohtuulliset takamukset, joten ei ongelmia siina mielessa. M lahti Nukku-Mazan luokse visiitille, E ei saanut unta ja koitti nauttia maisemista. Lopputulos Nukkuna Ruusunen sylissa, takana Big Mama, jonka kadella oli oma elama taman nukkuessa (Ah, sita hipelyn maaraa), seka kaiken lisaksi tartuntaotetta harjoitteleva pikku-marakatti, josta selkeasti tulee kampaaja. Musiikista sai nauttia monen desibelin voimalla, onneksi M enkelina lainasi korvatulpat ennen vaipumista pilvilinna-maailmaan.

Matka kesti kokonaisuudessaan 12 tuntia (bussiyhtio huomauttaa AJOaika oli 8 tuntia... just...). Ensimmainen osio kesti onneksi vain kuutisen tuntia ja Sambian rajalla vaihdettiin viela bussia ja toisesta osiosta E:kin paasi nauttimaan.

Rajalla leimat passeihin ja tarkistus n. 3 kertaan, etta ne tulivat (siis saat leiman, nouset bussiin, hyppaat pois ja haet uuden leiman. Nouset uudestaan bussiin, jossa virkailija tarkistaa, etta sinulla on kaikki leimat).

Saavuttiin Lilongween, Malawin paakaupunkiin, taksi ja majoituspaikkaan Mufasa Lodgeen.

Vietettiin ilta meidan huonekavereiden kanssa jutustellen, tytto Irlannista ja New Yorkista. Loma-fiilis hiipi hiljaa ja ei voinu ku nauttia olostaan.

Tanaan ollaan kierrelty keskustaa, tilattu mekko ja shoppailtu (ruokaa lahinna, parasta shoppailua ikina!).

Kohta meidan taksikuski tulee meidat lunastamaan ja mennaan kaymaan Malawin Nature Sanctuaryssa. Pitaa sita ainakin yksi nahtavyys bongata.

Huomenna aamulla uusi (ja toivottavasti mukavampi) bussimatka luvassa kun lahdetaan hippeilemaan (haha!) Nkhata Bayhin. Can't wait!

Mufasanne:

M&E

Meille haluttiin tarjota rural experience eli vapaasti suomeksi käännettynä ns. Puska-kokemus. Miten se käytännössä toimii:
1) Sovi tapaaminen ohjaavan tutorin kanssa monelta, missä ja miten.  Ole ajoissa paikalla ja odota 30min, että tapaamisen kolmas osapuoli ilmestyy paikalle. Sovitaan järjestelyistä.

2) Sovittuna päivänä ilmestytään bussiasemalle sovittuun aikaan ja pidatellään bussia sen aikaa, että ohjaava tutor ehtii paikalle

3) Matkustetaan keskelle ei mitään ja neuvottelujen jälkeen otetaan jonkinsortin maasturi ja jatketaan matkaa keskemmälle ei-mitään.

4) Saavutaan perille ja vietetään viikko laatuaikaa katollisessa pikku sairaalassa paikassa nimeltä Chikuni (paikan nimi selvisi kunnolla vasta perille saapuessa... huonosta muistista rikastuu mielikuvitus ja kekseliäisyys)

Viikko oli LOISTAVA! Kokemuksena täysi kymmenen ja opettavana kokemuksena vielä parempi.
Päästiin seuraamaan vierestä miten toimii kehitysyhteistyö, vapaaehtoistyö, yhteisöjen kouluttaminen ja miten rakkaus ihmisiin ja tähän työhön auttaa jaksamaan byrokratian yli.

Kiitämme:
- Ihania uusia ihmisiä
- Hyvää ruokaa (tuoretta leipää klo 8!)
- Levollista tunnelmaa
- Hyvää työympäristöä

Kiitämme kokemuksen kannalta:
- Sammakoita suihkussa
- Muhkuraista tietä ja semisti pehmustettuja penkkejä (kiitos peppupehmusteet omasta takaa!! En ota kantaa M:n puolesta )
- Tovereita Ilpoa+ monia sukulaisia (torakoita), joiden kanssa jaoimme huoneen (eivät kiivenneet sänkyyn, UUJAAH!)

Ainut asia, mistä emme kiitä:
- Maailman epämukavin sänky (muovi-nirskin-narskin-ohut-patja )

Chikuni oli hieno paikka, jonka kaltaisessa mahdollisesti tulevaisuudessa olisi hauska työskennellä. Parasta antia kuitenkin koko reissulta olivat Dr. Chris ja hänen ihastuttava vaimonsa Betty, jotka adoptoivat meidät sambialaisiksi tyttärikseen <3 Have you ever met such lovely people?

Ja koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten asiaa n. 17 000 sanan edestä.


OPD- Out patient Department

Ahaa-elämys+ rehellinen turisti.  Siis täällä me ollaan.


Sairaalan sisäpiha

Maisemaa paikalliselta padolta

Out reach- matkustamista (eli keskeltä ei mitään keskemmälle ei mitään keskelle aivan täysin ei mitään). Toimii myös toimistona ja taukotilana.


Van Gogh:maista inspiraatiota matkalta työpisteeseen


Yhteisö-kouluttamista. Koko vuodelle on tehty aikataulu, jossa tiettyissa paikoissa vieraillaan kerran kuussa ja tarjotaan paikallisille koulutusta rokotuksista, HIV:sta, AIDS:sta ja monesta muusta. Kaikki materiaali on autossa mukana poytia ja tuoleja myoten. Koulutus alkaa hoitajien esittelylla (tassa kohtaa valkoisten tyttojen tonga sai raikuvat aplodit), koulutuksella senkertaisesta aiheesta ja taman jalkeen alkaa itse kaytonta eli rokottaminen/laakkeiden jako yms.


Rokottaminen ei ole kivaa rokotettavalle.



Puuteri-huoneeseen tutustumista ( käytäntö: reikä lattiassa ja paljon kärpäsiä, mutta ainakin seinät suojaa! Kukaan ei halua havaita valkoista takamusta keskella heinikkoa)


Ammattillinen lähestymistapa (työnkuva: ota lasten paino)


Oikeasti ammatillinen lähestymistapa (työnkuva: lämpötila+kirjaaminen)


Lääkkeiden jakoa


Kehitysyhteistyö-ylläreitä (Varastosta 30 vuoden takaa; kaikki kayttokelpoinen paasi kayttoon)

Kehitysapua: 2. Maailmansodan jälkeinen anestesia-laite, valmiina käyttöön! Roger that!

Tilasiko joku ambulanssin? (haha! no ei!) Jonkinsortin ammuja sairaalan paaovella.

Betty and Chris a.k.a Meryl Streep and Robert  Redford from Out of Africa (Thank you so much!) <3

Kotimatkalla oltiin Leijonakuningas-tunnelmissa.

Savanni nukahtaa, mutta vain hetkeksi.

p.s. Sambia oppii paljon jääkiekosta paljon tänä viikonloppuna!!! Hyvä Suomi!!

Ihanat leijonat

M&E